En enää koskaan sano ettei koskaan! Jenna soitti minulle ja olin suihkussa joten pyysin Samia vastaamaan puhelimeen. He keskustelivat tovin ja kun tulin puhelimen viereen hoki mies juu juu kyllä sopii hienosti. Esitin vieressä kysyvää, että mikä hitto nyt sopii hienosti. Sami lopetti puhelun ja kysyin, että mikä sopii. Mies hymyili ilkikurisesti ja käski odottaa kaksi tuntia. Olin vielä enemmän ulkona asiasta. Tuntui, että kaksi tuntia kului todella hitaasti sitten lauma rupesi haukkumaan saimme vieraita. Jenna ajoi pihaan ja Sami hyökkäsi ulos ensimmäisenä koko lauma myös minä kannoillaan. Jennasta oli ihanaa, että Keidiä odotettiin näin kovasti. Minulta taisi siinnä kohtaa livetä kirosana kun ei ymmärtänyt vieläkään kunnes auton ovi aukesi ja nuori tolleri narttu astui ulos lauman sekaan.
Keidi? Ihme kun ei keidas... Mutta mikä tämä juttu nyt olisi? Sain selityksen vihdoin tähän kaikkeen.
Jenna oli tuonut Kanadasta tolleri nartun jolle oli sijoituskoti tiedossa, mutta kun Keidi täytti 9kk joutui perhe siitä luopumaan. Se oli perus koulutettu ja tottelevainen narttu joka halusi mielyttää. Sami oli luvannut että voisimme ainakin harkita Keidiä tänne meille. Siinnä se juoksi mieheni ja lauman kanssa ympäri pihaa kuin olisi aina meillä asunut.
Vaihtoehtoja oli kaksi Keidin kanssa jos sen pitäisimme. Se jatkaisi sijoituskoirana oloaan tai me tekisimme sille pennut joista Jenna saisi ensimmäisen pennun. Mies möläytti, että mekin voimme ne pennut teettä onhan meillä Rush. RUSH voi rähmä eikö yhtään mitään erikoisempaa tullut mieleen kuin Rush!
Huokaus jääköös viikoksi ja mietitään sen jälkeen mitä sen kanssa tehdään. Annan periksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti